HPS vei laadukkaan kamppailun.

Klubin totuttautuminen SM-sarjan  vauhtiin ja taitoon on alkanut onnistuneella harjoitusvastustajien valinnalla. Varsin erilaisten joukkueiden kohtaaminen on opettavaista harjoitusta SM-karsinnan kamppailuihin. HPS joukkueena oli odotetun vahva, vauhdilla ja paikanvaihdoilla se onnistui ajoittain sekoittamaan vartioinnin, ja pallonriiston jälkeen se rakensi hyökkäykset nopeasti mutta järki mukana. Pakko tässä on tehdä vertailu muutama viikko sitten kohdattuun JyPK:on. Jyväskyläläisten peli oli näyttävää, mutta tuhlailevaa; HPS pelasi matalaprofiilisempaa peliä ja haki tehokkaasti aukkoja vastustajan ryhmityksestä. Kuvaannollisesti puhuen JyPK revitteli mahtipontisia heavy-riffejä, mutta HPS sovelsi yllättävämpiä sävelkulkuja matalammalla volyymillä. TJK ja HPS tarjoilivat nautittavan näytöksen joka sisälsi jännittäviä tilanteita ja kuningaslajin hienouksia.


Ottelu alkoi tasaisena, ja kummankaan puolustuskolmanneksella ei dramaattisia asioita tapahtunut ensimmäisen kympin aikana. Näytti siltä, että kentällä kamppaillaan pallon lisäksi metreistä, ja pääroolissa esittivät joukkueiden keskikentät. HPS:n liikkuvuus alkoi purra ensimmäisen kympin jälkeen. Avausmaali oli tyylikäs esimerkki siitä, miten maalipaikka syntyy nopealla painopisteen vaihdolla. TJK:n joukkue oli vielä oman hyökkäyksen jälkeen hieman venähtänyt, kun HPS:n vasen laitalinkki heitti tarkan ristipallon klubin kuudentoista rajalle. Heitto ei ollut mitenkään satunnainen sillä sieltä löytyi tyhjää tilaa, jonne HPS:n pelaaja ehti askelen edellä klubilaista. Johanna ei ehtinyt riittävän nopeasti vastaan, vaan vierailija laukoi tarkasti pallon verkkoon ajassa 13 min.

Helsinkiläisten kenttä oli tiivistynyt, ja sinnikkäästi taistelleen keskikenttämme yritykset puhkaista HPS:n puolustus eivät ottaneet onnistuakseen. Saadessaan pallon haltuun, vieraat pelasivat nopeasti kohti maalintekosektoria, ja jos he pallon siellä menettivät, prässi oli voimakas jo ylhäällä. Tämä lienee yksi  syy,  miksi puolustuksen ja maalivahdin yhteispeli oli totuttua vaikeampaa. Voimakas prässipeli edelsi 0-2 -maalia, joka syntyi ajassa 28 minuuttia. Vastustajalla tuntui olevan hyökkäysalueellaan koko ajan ylivoima, ja kun lähin klubin pelaaja oli hieman jäljessä, tottahan sinne tilaa syntyy ja lopulta maalinedustalta avoin paikka, josta ei taitava pelaaja epäonnistu. Vaaranpaikkoja aiheutti jatkossakin se, että HPS:n pelaaja oli aina kärppänä paikalla kyttäämässä karapalloja ja mahdollisia maalivahdin virheitä.

Entä TJK:n tilanteet ensimmäisellä puoliajalla? Erityisesti Tiia ja Noora uurastivat keskikentällä, mutta HPS:n puolustuksen tarkka peli piti mm. Vilkun etäällä todella hyvistä tekopaikoista. Heidi toisaalta nousi omalta laitalinkin tontiltaan pari kertaa ärhäkkäästi ahdistelemaan vieraiden maalia, mutta helsinkiläisten veskari oli tarkana ja tuli oikea-aikaisesti vastaan pitkiin avauksiin.

Puoliajan erikoinen: Johanna joutui ahdistettuna avaamaan Iinalle ahtaaseen tilaan oikealle laidalle, jossa kaksi pelaajaa oli heti prässäämässä. Iina vei eleettömästi kahville kummankin prässääjän, ja pääsi vielä rauhassa avaamaan TJK:n pelin.



Toiselle puoliajalle maltti ja tarkkuus löytyi ja TJK alkoi heilutella tahtipuikkoa. TJK:n ärhäkkyyttä kuvaa hyvin HPS:n valmentajan tuskainen toteamus: "Kolme paikkaa jo tullut, ja vasta kaksi minuuttia pelattu." Kun HPS:n ote oli vain tiukentunut ensimmäisen puoliajan vanhetessa, nyt toisella puolajalla vierailla oli vaikeuksia nousta omalle hyökkäyskolmannekselleen alkuminuttien kuluessa. Mutta vasta pelin tasaantuessa konkretisoitui TJK:n takaa-ajo. Noora hankki pallon keskiviivan tuntumassa, ja avasi pystyyn Vilkulle, ja eikun menoksi... Vilkku ei aivan saanut karistettua vartijaansa, mutta ahdistettunakin hän pääsi sijoittamaan ohi maalivahdin: 1-2 ajassa 57min.

Takaa-ajo oli alkanut ja aikaa oli vielä jäljellä hyvin. Mutta kylmä suihku ryöpsähti niskaan pian: nopealla suunnanmuutoksella HPS avasi oikealle laidan nopealle kiitäjälleen. TJK:n vartioiva ei tavoittanut parin askeleen etumatkaa, ja läpiajoon päässeellä karkulaisella oli tilaa sijoittaa pallo ohi veskarin. Kavennuksesta oli kulunut vain pari minuuttia ja tilanne oli 1-3.

Mutta peli ei ollut vielä pelattu. Klubi sai vielä muutaman tilaisuuden tasoitukseen: Ninni yritti ohjata poikittaissyötön varsin hyvästä paikasta maaliin, mutta pallo meni aavistuksen ohi. Terävä hyökkäys nähtiin, kun Mira V. avasi omalta alueelta pitkän pystyyn Heidille, joka yritti puolestaan vapauttaa Vilkun. Hyvin tilanteen lukenut HPS-toppari kuitenkin vein Vilkulta tilan pois ja tilanne kuivui kokoon. Muutama kulmapotku oli myös lupaava,  mutta HPS:n pelaajat eivät antaneet Klubille erikoistilannemaalia...


Toinen puoliaika oli TJK:n siinä missä ensimmäinen oli ollut HPS:n. Missä TJK sitten hävisi HPS:lle? Ero ei tullut niinkään taidoissa tai pelitaktiikan onnistumisessa. Vauhdinpidossa HPS oli edellä meitä ja lisäksi vanha synti, ykköspallojen häviäminen vaikeutti peliämme. Selvä ero divarivastustajiin oli  myös siinä, että nyt pelin suunnan ja painopisteen muutos tapahtuu totuttua nopeammin. Tämä teetti puolustukselle varsin paljon kiirettä.

Tämä peli oli varsin lupaava hyppäys divarin helpoista peleistä vaatimampiin SM-tason otteluihin. Eiköhän Klubin kone vielä saada viritettyä ylemmän sarjatason vauhtiin kevään aikana. Kiitokset TJK:n pelaajille hyvästä pelistä taidokasta joukkuetta vastaan!


14.1. 2006 Pirkkahalli
TJK - HPS 1 - 3 (0 -2 ). Tilastot: 0-1 13 min, 0-2 28 min.; 1 - 2 Vilkku (Noora) 57 min., 1-3 59 min.