TJK:sta ei ollut vastaantulijaksi, siispä JyPK voitti.

TJK:n kevään viimeinen harjoitusottelu oli myös joukkueen ensimmäinen ulkokenttäpeli. Me olemme vihreänä kateudesta: Tampereen joukkueet häädetään Pirkkahallista milloin minkäkin messun tai näyttelyn vuoksi, halli suljetaan aikana jolloin käytössä ei ole kunnon hiekkakenttiäkään. Mutta Jyväskylässä on ulkona tekonurmi, joka on myös talvikäytössä. Tampereen tytöt kertonevat vielä lapsenlapsilleenkin juttuja tarunhohtoisista kaupungeista, joissa on jalkapallokenttiä. Ja lapsenlapset kuuntelevat silmät suurina moisia suurenmoisia satuja...

Paras puoli ulos pääsyssä olikin totuttautuminen ulkona pelaamiseen. Selvästi TJK vierasti olosuhteita, eikä oman pelin rakentelu ollut parhaimmillaan. Ja siksipä tappio sarjan kynnyksellä ei vaikuttanut katastrofilta. Edelleen Klubin alakerta on varsin mainio, ja varmaankin hyökkäyskuviotkin loksahtavat isommille kentille päästessä kohdalleen. Toisaalta JyPK pelasi viisaampaa peliä kuin tammikuussa Tampereella.

Ottelun alku oli huomattavasti rauhallisempi kuin joukkueiden edellisessä kohtaamisessa. Tampereella JyPK aloitti varsin vauhdikkaasti, joskin ajatus jäi usein vauhdin jälkeen. Jyväskylässä vihreäpaidat pelasivat harkitummin. Toisaalta TJK sai pidettyä JyPKin hyökkäykset kaukana vaarallisilta alueilta, mutta TJK:lle tyypilliset nopeasti rakennetut vastaiskut eivät ottaneet onnistuakseen.  Oikeastaan ensimmäiset parikymmentä minuuttia olivat varsin tasaväkisiä.

Kaksi asiaa vaikeutti TJK:n peliä: avauksiin ei tultu vastaan vaan esim. omat maalipotkut menivät järjestäen vastustajalle. Toiseksi syöttöpeli ei ollut tarkinta mahdollista. Tämä johti todella vaikeaan vaiheeseen puolivälissä ensimmäistä jaksoa. Kotijoukkue sai kulmapotkun ja rajaheiton toisensa jälkeen, ja tilanteista selvittiin puolustajien ja maalivahdin valppaudella. Ninni, Mira ja puolustusta johtanut Miia olivat näinä hetkinä isossa roolissa. Johanna sai torjua pari ilkeätä korkeata kaukolaukausta: ensimmäisen maalin yli kulmaksi ja toisen hän liimasi tyylikkäästi.
Noin viiden minuutin vihreän vyöryn jälkeen klubi sai jälleen otetta pelistä ja hyökkäyksiä saatiin rakennettua. Muutama kohtuullisen vaarallinen maalipaikkakin rakentui, mutta JyPKin puolustus onnistui peittämään laukaukset eikä maalivahti juuri joutunut venymään.

Puoliaika näytti jo päättyvän maalittomana, mutta sitten tapahtui harmillinen seisahtuminen. Miia suojasi läpisyötön ja Johanna tuli vastaan purkamaan. Oma keskikenttä ei kuitenkaan saanut maalivahdin avausta (tälläkään kertaa), vaan vastustaja pelasi pallon takaisin parissakymmenessä vapaana olevalle vihreäpaidalle. JyPKin pelaajalle annettiin aivan liian paljon tilaa, ja taitava pelaaja (Miina Pienimäki) nosti roikkopallon aavistuksen ulos jääneen maalivahdin yli. Peliaika oli juuri kääntymässä lisäajalle; harmillisin mahdollinen paikka takaiskumaalille.


Toinen puoliaika alkoi meikäläisittäin sekavasti. JyPK painoi pelin meidän päätyymme ja sai heti hankittua pari kulmapotkua. Jälleen puolustus ja maalivahti (toisella jaksolla Inkku) selvittivät täpäriä tilanteita. Mutta vastustajan raju rynnistys ja meikäläisten epäonni sattuivat kohdakkain. Kulman jälkitilanteessa TJK:n maalinedustalle syntyi varsinainen flipperi, oma puolustaja yritti ahtaassa tilassa purkaa kulmaksi, mutta pallo osui tolppaan ja kimposi vastustajalle, joka laukoi maalin kattoon numeroiksi 2-0 ajassa 44 min.

Klubi ei suinkaan luovuttanut taistelua, ja oikeastaan vasta toisen takaiskun jälkeen nähtiin parhaat hyökkäykset. Yllättäen laitapakki Maari nousi vasemmalta hyökkäyksen kärkeen ja juoksutti jyväskyläläispuolustusta. Valitettavasti yllättäen auennut tilanne kuivui, kun sitä ei oivallettu riittävän äkkiä. Jonkin ajan kuluttua oikealla laidalla Vilkku saatiin juoksuun pystysyötöllä, mutta hänta tarkkaan vartioinut pakki esti Vilkkua kaventamasta kohti maalia. Vilkku yllättäen syöttikin takaviistoon Tiialle, joka vapautti Nooran tekopaikkaan. JyPKin maalivahti tuli vastaan, ja peitti niin että Nooran yritys meni niukasti tolpasta ohi. Hetken kuluttua Noora haki uuden tekopaikan ja varsin vapaasti pääsi yrittämään nostoa maalivahdin yli. Pallo osui poikkipuuhun kimmoten takaisin kentälle. Tiia haistoi paluupallon hyvin, mutta laukaisuasento oli vaikea ja pallo livahti aavistuksen ohi tolpan väärältä puolelta. Myös Saara rakensi itselleen laukaisupaikan, mutta kulma oli pieni ja etäisyys aavistuksen liian suuri. Joka tapauksessa hyvin pelattu tilanne.

Vaaralliset tilanteet TJK:n maalilla oikeastaan loppuivat toisen jakso alkupuoliskolle, tosin pari äkäistä kaukolaukausta Inkku torjui näyttävästi jakson puolivälissä. Viimeisillä minuuteilla TJK:n takaa-ajo ei enää ollut terävimmillään, ja harmillisesti nolla jäi rikkomatta.


Mielestäni ratkaiseva asia tässä pelissä oli ykkös- ja kakkospallojen menettäminen. Kumpikin maalivahti saa avattua pitkälle, mutta kun palloja ei tulla vastaan ja porrastus ei toimi, menetetään tämä hyöty. Tällöin hyökkäyksen rakentaminen on työlästä, kun pallo pitää vielä uudestaan vääntää omalle joukkueelle. Mutta pelissä oli paljon hyvää: puolustus piti aika hyvin painostuksen vaaravyöhykkeen ulkopuolella paria painostusjaksoa lukuunottamatta. Ja meillä on paljon älyä ja taitoa hyökkäysten rakentamiseen. Palaset loksahtavat varmasti vielä kohdalleen ja hyviä pelejä tullaan näkemään kun sarja alkaa .

9.4. 2006 JyPK - TJK    2 - 0 (1 - 0)